| Kohti ikimuistoista
lomaa…
Aamuvarhaisella Toni kurvasi
pihaamme uudenkarhealla matkailuautolla. Ihailin
tyylikästä autoa, mutta äkkiä
sydämeni hyppäsi kurkkuun. Toni peruutti
päin kotitalomme seinää! Juoksin
salamana pihalle huitomaan ja huusin: ”Varo
nyt tuota seinää, hyvä ihminen!” |
 |
Toni
vain huikkasi auton ikkunasta rennosti hymyillen:
”Älä sinä huoli ja
hyppää jo sieltä 80-luvulta
nykyaikaan. Tässä on kuule *peruutuskamerat
ja kaikki. Tää on premiumluokan
auto, usko nyt sinäkin jo. Käy
vaan porukka kyytiin niin päästään
lähtemään.” Huokaisin
helpotuksesta. Ja hyvä on, myönnetään,
podin hieman lomastressiä. Toni oli
kuitenkin vakuutellut minulle matkailuauton
hienoutta ja kätevyyttä, joten
annoin itselleni luvan rentoutua. Kaikki
tulisi kuitenkin sujumaan ilman suurempia
ongelmia. |
Aamuaurinko oli nousemassa puiden
takaa. Se puhalsi pieniä lämpimiä
henkäyksiä niskaani koko varhaisen kesän
varmuudellaan. Olimme suunnitelleet lomamatkaamme
jo kauan - jännitys ja innostus hehkui niin
lasten kuin aikuistenkin kasvoilla. Vihdoin oli
se päivä, jona ikimuistoinen retkemme
saattoi alkaa! Tavaroitahan meillä oli paljon,
sillä kuuden hengen porukkamme sisälsi
niin urheilusta ja ulkoilmasta nauttivia henkilöitä
kuin pieniä lapsiakin, joten matkalaukut
ja kaikenmaailman tarvikkeet veivät paljon
tilaa. Oli upeaa huomata kuinka tilava matkailuauto
olikaan – takatalliinkin olisi mahtunut
jopa pari skootteria! |
| Kolme
polkupyörää kulki näppärästi
*ulkotelineessä. Henkilökohtaiset
tavaramme mahtuivat mukavasti sisätilojen
tilaviin kaappeihin; vesisukset, vaunut,
loput pyörät ja muut suuremmat
tavarat pakkasimme vaivatta takaosan suureen
tavaratilaan. Grilli ja terassikalusteet
olivat jo valmiina autossa ja ne sisältyivät
vuokrahintaan!Pian kaikki matkalaisetkin
olivat kyydissä ja pääsimme
lähtemään. Matkanteko sujui
rattoisasti musiikkia mp3-soittimella kuunnellen
ja digitelevisiota katsellen. Vaikka aurinko
alkoi päivän valjetessa porottaa
kuumasti, meidän ei tarvinnut hikoilla
– autossa oli huippuilmastointi. Välillä
keskityimme vain ihailemaan upeita maisemia
avarasta etuikkunasta. Tunnelma oli kuin
olisi elokuvateatterissa istunut! Varsinainen
maisema-akvaario. |
 |
|
| Toni kiitteli
auton helppoa ajettavuutta. Ei kuulemma väsynyt
kaasujalkakaan, koska autossa on *vakionopeudensäädin!
Pikku Jonne nauratti meitä kaikkia muistuttamalla
tasaisin väliajoin, että tässä
autossapa onkin ”turrpomoottorrri”. |
 |
Välillä
vaihdoimme kuskia. Kaikki ajokortilliset
pääsivät ajamaan vuorollaan,
sillä autoa sai ajaa henkilöautokortilla.
Eikä kenenkään tarvinnut
riidellä kartanlukemisesta - navigointilaite
opasti meidät minne ikinä halusimmekin.Kun
enin matkajännitys oli lauennut, lapsille
alkoi tulla nälkä. Ajoimme idylliselle
järvenrannalle ja laitoimme terassin
pystyyn. Miten kätevä olikaan
valmistaa ruokaa kaasugrillillä. Kaasunkin
sai kätevästi ulkoseinästä.
Uinnin jälkeen hiekkaiset jalat ja
kumivene oli helppo huuhtoa takatallin suihkulla.
Ruokailun aikana taivaalle alkoi kerääntyä
uhkaavia pilviä, joten laskimme markiisin
varmuuden vuoksi alas. Meidän lomaamme
eivät raikkaat sadekuurotkaan haittaisi. |
|
| Matkan jatkuessa
ilta viileni, mutta meitä lämmitti auton
nestekeskuslämmitys. Sen säätäminen
onnistui huonetermostaatilla, aivan kuin kotona.
Lämpöä ja tunnelmaa riitti, kun
säädimme vielä valospotit romanttisen
himmeään valaistukseen iltapalaa varten. |
 |
Minä
aloin jo haaveilemaan kahdenkeskisestä
kynttiläillallisesta…
Viimeistään silloin
olin vakuuttunut – tämä
matka tulisi onnistumaan yli odotusten!
TAKAISIN
YLÖS |
|
|
|
